Pteris dentata

Teki mieli pitkästä aikaa kirjoittaa jotain jostakin saniaisesta, mutta kaikki ovat joko kovin uusia tai sitten niillä on meneillään jokin *juttu*, jonka haluan menevän ohi ennen kuin ryhdyn esittelemään niitä? Ei siinä auta kai muu kuin jatkaa fiilistelyä Pteris dentatan kanssa.

No ollaanpas sitä nyt parrasvaloissa.

Kansankielistä kokonimeä tällä lajilla ei nähtävästi ole, mutta Pteris-suku tunnetaan suomalaisittain sanikkaina. Tästä suvusta yleisimmin kaiketi pidetään huonekasveina siipisanikkaa, P. cretica, ja sapelisanikkaa, P. ensiformis, mutta olen nähnyt myynnissä myös muun muassa oletettua varjosanikkaa, P. umbrosaa, ja P. aspericaulista (grr!). Näihin ensin tutustuneena P. dentata voi näyttää jotenkin epäsanikkamaiselta, mutta edellämainittuja erityisen suosittuja lajeja ei kannata ajatella koko sanikkasuvun läpileikkauksena. Sanikoiden lehtimuodoissa on paljon vaihtelua, yksilöittäinkin koska itiölehdet voivat olla melko erilaiset kuin itiöttömät. Huonekasveina suositut sanikat ovat pääsääntöisest lajeja, joiden lehdykät kasvavat kämmenmäisesti eri suuntiin, mutta sanikoiden suvusta löytyy myös ”perinteisemmän” saniaisenlehden omaavia lajeja, kuten vaikkapa nauhasanikka, P.vittata.

P. dentatan lehdet ovat vähän niin kuin tuossa välimaastossa, nojallaan kuitenkin P. vittatan muodon suuntaan. Nuoren yksilön lehti tuppaa olemaan lyhyenläntä lehtilapa pitkän paljaan lehtiruodin päätteeksi kuin lippu tangon nokassa, mutta iän myötä ainakin villit yksilöt kasvattavat paljon pitempiä lehtilapoja. Kaupoista saatavat yksilöt, kuten oma yksilöni, vaikuttaisivat olevan muotoa nimeltä 'Stramina', jonka eroista tavalliseen en voi mennä vannomaan, mutta luulisin yhden eron olevan se, että lehdyköillä on tapana olla ylöspäin supussa. On sekin kyllä mahdollista, että kyseessä on nuorten yksilöiden ominaispiirre, joka minulta on vain etsinnöissä mennyt ohitse.

Paljoakaan tätä avonaisemmiksi lehdet eivät yleensä kasva.

Villin P. dentatan kotiseutua on eteläinen ja itäinen Afrikka, Madagaskar mukaanlukien, levittäytyen pohjoisimmillaan Välimeren saaristoon asti. Sitä kasvatetaan jonkin verran puutarhakasvina lämpimämmissä maissa ja ilmeisesti sen kautta se on päässyt vakiintumaan muun muassa Uuteen-Seelantiin. P. dentata ei vaikuttaisi erityisemmin harrastavan epifyyttinä kasvamista, vaan mieluisia kasvupaikkoja ovat metsänpohjat ja kivenkolot.

P. dentataa löytyy näiltä meidän seuduilta näköjään nimettömänä viherkasvisekoituksen täytteenä jos ollenkaan. Saatavuus on satunnaista – juuri tätä kirjoittaessani sitä näyttäisi olevan siellä täällä, mutta olettaisin niiden taas katoavan ties kuinka kauaksi aikaa kaupoista. Saniaisten kanssa ei näytä ikinä tietävän, tuleeko seuraava ostomahdollisuus parin viikon vai parin vuoden päästä!

Tiivistelmä löytämistäni hoito-ohjeista:

Valo: puolivarjo, kirkas hajavalo.

Kasvualusta: Saksankielinen lähde sanoo (kai? Minulla vain lukion saksa + Googlen kääntäjä apuna), että tavanomainen huonekasvin kasvualusta käy, joko sellaisenaan tai maanparannusaineiden kuten puunkuorihakkeen kera. Jos on taipumusta ylikasteluun, kannattaa suosia löysiä/löyhiä (vähemmän vettäpidättäviä) sekoituksia.

Astia: ei erityissuosituksia.

Kastelu: Saksankielisten mukaan kasvualusta saa hitusen kuivahtaa kastelujen välillä, ruotsinkielisen ja englanninkielisen mukaan kannattaa pitää tasaisen kosteana. Ei kuitenkaan siedä jatkuvaa märkyyttä. Nuoret lehdet herkkiä kuolemaan kasteluvirheen sattuessa.

Lannoitus: kastelulannoitetta muutaman viikon välein kasvukaudella/huhtikuusta syyskuuhun.

Ilmanlaatu: mieluiten kostea, ei vetoa.

Lämpötila: huoneenlämpö vaikka vuoden ympäri, ei siedä alle 10:n Celsiuksen lämpötiloja pitkään.

Pintahuolto: ei erityissuosituksia.

Talvetus: voidaan talvettaa huoneenlämmön sijaan myös 13-18:ssa Celsius-asteessa.

Ulkoilu: suojainen paikka, jossa ei tuule paljoa.

Lisääminen: itiöistä. (Voi minusta kylläkin myös jakaa.)

Omat kokemukseni:

Kuten aiemmassa päivityksessäni sanoin, P. dentata on ollut kovin leppoisa saniainen. Se on kasvanut nopeasti, se on sietänyt kuivumista, se ei ole ottanut nokkiinsa huoneilmasta, jonka kosteus on jossain neljänkymmenen prosentin hujakoilla (täällä harvoin menee sen alle), se on palautunut hyvin kasteluvirheistä. Se, mistä alkuperäinen kasvattini sitten ei enää vironnut oli se, kun kuivumisen jälkeen unohdin sen päiviksi aluslautaselle, jolla oli vettä.

Yksi asia, mistä P. dentata ei näytä perustavan, on pimeys. Kyllä se vähän varjoisammassakin paikassa eteenpäin nilkuttaa, mutta kasvuvauhti kyllä hidastuu kovin. Jos siinä tilassa kasteluvirhe rokottaa lehtien määrää, uusiutumista saattaa joutua odottamaan tovin jos toisenkin. Parasta siis kuitenkin olisi antaa P. dentatalle melko kirkas kasvupaikka, jossa se ei kuitenkaan saa osakseen paljoa suoraa auringonpaahdetta, joka polttaisi sen lehdet. Hyviä paikkoja olisivat varmasti itä- tai länsi-ikkuna, kohtuullinen etäisyys eteläikkunasta, tai jonkin toisen kasvin täplittäinen varjo. Pohjoisikkunalle en uskalla suositella, ellei siellä tätä saniaista pidä vain vuoden valoista aikaa tai anna talvella lisävaloa.

Olen muuten ulkoiluttanut P. dentataa hyvällä menestyksellä. Sen lehtien pystykasvuisuuden takia se aina välillä kaatuili kovimmassa tuulessa, mutta hyvin se siellä pärjäsi. Vien uudenkin yksilön varmaankin kesäksi ulos, ellen sitten halua pitää sitä ilonani sisällä.

R.I.P in peace, entinen P. dentatani (ylempi oikeanpuolinen saniainen).

Lähteet hoito-ohjeille:

http://www.forestferns.co.za/nursery-plants/pteris-dentata-39-stramina-39

http://www.blumen-senf.de/zimmerpflanzen/farn/saumfarn-pteris-dentata-straminea

https://zimmerpflanzen-faq.de/pteris-dentata/

https://www.blomsterlandet.se/Vaxtinformation/Inomhusvaxter/Krukvaxter/Gronvaxter/Braken/