Tilasin siis verkkokaupoista melko paljon sälää: paria erimallista heti tappavaa loukkua, kaksi erilaista elävänä nappaavaa ja jykevä, avaimella avattava myrkkysyöttilaatikko, paria myrkkyä, joissa on molemmissa eri vaikuttava aine. Sijoitin ne sitten mahdollisimman taktisiin paikkoihin ja jäin odottamaan.
Näihin uusiin myrkkyihin ei tarkistamani mukaan ole koskettu laisinkaan, mutta loukuista saalista on tullut, kuten kuvasta näkyy. Jyrsijäsaldo on kaksi pilluhiirtä, yksi pallihiiri. Kovin isoja ne ovat hiiriksi olleet, mutten lemmikkirottia ennen omistaneena ole mitenkään nähnyt niissä rotan aineksia edes silmiä siristämällä. Kaiken lisäksi naapuri on sanonut saaneensa loukkuun valtavia, pulleita myyriä, joten jokin näitä kai vain paisuttaa täällä.
On muuten myös tullut muutakin kuin jyrsijää. Peittelin isomman elävältä pyydystävän loukun havuilla, joiden välistä sinne pitää ryömiä, mutta silti sinne päätti tunkeutua yksi talitintti. Maapähkinävoilla sivelty parapähkinä, joka siellä oli ollut syöttinä, oli kelvannut viimeistä murenta myöten, ja kiitokseksi siitä ja ulos päästämisestä tintti painautui loukun nurkkaan ja sähisi minulle hyvin häijysti. Eihän tuo mitenkään mukava tilanne ollut meille kummallekaan, mutta nauroin silti, niin hassulta näytti ja kuulosti.
No, sen yhden tintin jälkeen mikään ei ole laukaissut elävänä pyydystäviä loukkuja. Tuon isomman loukun syötit kuitenkin kähvellettiin ansaa laukaisematta lähes päivittäin, senkin jälkeen kun siirryin parapähkinöistä lemmikkieläinliikkeessä myytäviin, lähes muovisilta näyttäviin jyrsijöiden herkkunappeihin. Epäilen kähveltäjiksi silti juurikin tinttejä, mutta mistäs sitä tietää, koska loukku on ollut lumettomalla seinänvierustalla, jolla jälkiä ei juuri näy. Mikä ikinä niitä syöttejä ahmikaan, niin sen jälkeen kun laitoin havuja vielä tiuhempaan ja tein loukun laukaisumekanismiin muutamia lisäyksiä, jotka lisäävät loukun laukeamisen aiheuttavan alustan pinta-alaa, mikään ei ole käynyt loukussa herkuttelemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti