Tolmiea menziesii, kehtolehti

Tässä tulee ensimmäinen esittelyartikkelini puutarhaperennasta! Kehtolehti nimittäin on yksi harvoista saatavilla olevista kasveista, joita voi Suomessa kasvattaa sekä huonekasveina että puutarhakasveina ympärivuotisesti. 

Kehtolehden nimen alkuperä tulee aika nopeasti selväksi, kun sen lehtiä tarkastelee lähempää. Joidenkin lehtien lavan ja ruodin yhtymäkohdasta kasvaa uusia, pienempiä lehtiä – ”vauvoja”. Kasvi käyttää niitä suvuttomaan lisääntymiseen: kun lehden alapohja koskettaa kosteaa maata, se saattaa juurtua ja kasvaa omaksi yksilökseen.

"Kehtoja".

Kehtolehden tieteellisen nimen alkuperä taas on kovin skotlantilainen. Nimen ensimmäinen osa tulee 1800-luvulla eläneeltä William Fraser Tolmielta, joka oli kirurgi, tieteilijä, turkiskauppias, poliitikko ja, juu, skotti. Nimen toinen osa taas tulee muutamia vuosikymmeniä aiemmin syntyneeltä Archibald Menziesiltä, joka oli hänkin kirurgi, tieteilijä ja skotti. Tolmiea menziesii on siis tuplaskotti. Aika hyvin kasvilta, joka ei tietääkseni ole Skotlantia ennen ihmisten matkaan joutumista ole nähnytkään! Kehtolehti on kotoisin Pohjois-Amerikan luoteisrannikolta, missä sen kotiseuduksi luettu alue alkaa Kaliforniasta ja päättyy Alaskaan. Siellä se kasvaa kosteissa, viileissä ja varjoisissa lehdoissa.

Kukkia tältä keväältä.

Mitä kehtolehden sukupuuhun taas tulee, se on huonekasvina vähän hassussa seurassa. Se on Tolmiea-suvun ainoa edustaja rikkokasvien heimossa (Saxifragaceae). Tämän heimon monen monta vesaa saattaa bongata puutarhassa ja Saniaisten saatokodinkin pihassa niitä on useita: löytyy ainakin isorikkoa, hopearikkoa, posliinirikkoa ja varjorikkoa (Saxifraga), herttavuorenkilpeä (Bergenia), keijunkukkaa (Heuchera), tellimaa (Tellima) ja kilpiangervoa (Astilboides). Kehtolehti ei silti suinkaan ole rikkokasvien ainoa ympärivuotinen huonekasvi: poppoosta löytyy myös aaroninparta (Saxifraga stolonifera).

Puutarhurointimielessä yksi asia kuitenkin yhdistää suurimman osan rikkokasveista (ärh, perhanan jaloangervot): niitä kasvatetaan lähinnä niiden lehtien ulkomuodon takia, ei kukkien. Kyllä kehtolehti myös tietysti kukkii, ainakin ulkona kasvatettuna, mutta nähtävää ei ole paljon. Kukat ovat pieniä, kellomaisia ja väriltään jotain ruskean ja purppuran väliltä. Päätellen siitä, että yksi omistani kukki tänä vuonna muttei tuottanut mitään siemenen alunkaan kaltaista vaikka siinä vieraili minusta kyllä pölyttäjiä, kehtolehti ei mahdollisesti ole itsepölytteinen.

Huonekasvina kehtolehti ei ole mitenkään erityisen vaatelias. Se ei kestä ankaraa auringonpaahdetta eikä kovaa kuivuutta ja se saattaa ränsistyä iän myötä, vaatien lehtipistokkaista uusimista aina silloin tällöin, mutta muuten se ei ole kranttu. Huonekasveina kasvatettujen yksilöiden lehdet tuppaavat lamoamaan ja matelemaan pitkin pöytiä, joten kehtolehti saattaa olla parhaimmillaan amppelissa.

Sisällä kehdosta kasvatettu yksilö.

Tiivistelmä lukemistani hoito-ohjeista:

Valo: Kirkas hajavalo tai hento varjo. Itä- ja länsi-ikkunaa suositeltu.

Kasvualusta: hyvin vettäläpäisevä ja paljon eloperäistä materiaalia sisältävä.

Astia: Kehtolehden juuret eivät mene kovin syvälle, joten laakea astia voi olla paras. Vaihto isompaan astiaan vuoden tai parin välein, mieluiten keväällä, tai silloin kun ruukku käy aivan liian ahtaaksi.

Kastelu: kehtolehti pitää melko tasaisesta kosteudesta, muttei saa seistä vedessä.

Lannoitus: kasvukaudella lannoitus kerran kuukaudessa perus viherkasvilannoitteella tuotteen ohjeiden mukaisesti, muutoin kerran noin kahdessa kuukaudessa.

Ilmanlaatu: Pitää korkeasta ilmankosteudesta, mutta ei ole erityisen kranttu ilmankosteuden suhteen. Sumuttelua suositeltu.

Lämpötila: sietää monenlaisia lämpötiloja, mutta sanotaan pitävän erityisesti yli 21:n Celsiuksen päivälämpötiloista ja 10-15 asteen yölämpötiloista.

Pintahuolto: leikkaa vanhimpia lehtiä pois kannustaaksesi uusien kasvua.

Talvetus: vähennä lannoitusta.

Ulkoilu: viihtyy ulkona Suomen oloissa, jopa talvehtii maahan istutettuna, mutta kun edellämainitun yölämpötilan alaraja menee rikki, ruukussa kasvatettu kehtolehti kannattaa ehkä tuoda sisälle.

Lisääminen: lehtipistokkaista, jakotaimista ja erityisolosuhteissa siemenistä.

Erityishuomiot: Saattaa iän myötä parantumattomasti ränsistyä – tällöin kasvi pitää uusia lehtipistokkaista. Helposti iho-oireita saavien ei kannata kosketella lehtiä paljain käsin, sillä niiden karvat saattavat aiheuttaa allergisen reaktion.

Liian vähässä valossa talvehtinut keltakirjava yksilö.

Omat kokemukseni:

Kehtolehti on minusta jännä huonekasvi siksi, että se ei jotenkin oikein näytä huonekasvilta. Huonekasvit tuppaavat olemaan mehevälehtisiä, räikeitä ja eksoottisia, mutta kehtolehti ei ole mitään näistä. Ilman ”kehtojaan” kehtolehti kun on vähän niin kuin rehottava kasa pieniä kurpitsanlehtiä. Minusta tämä tietysti on hienoa, koska pidän karuista ja rikkaruohomaisista huonekasveista enemmän kuin paratiisi-ihanuuksista.

Ensimmäinen kehtolehteni oli perusvihreä, jonka sain toiselta harrastajalta vaihdossa, enkä ole ihan varma, että mistä niitä voisi ostaa jos niitä haluaisi. Keltakirjavaa olen silloin tällöin nähnyt myynnissä kukkakaupoissa ja puutarhakeskuksissa ja omani ostinkin kukkakaupasta alta kymmenen euron. Pidän vihreästä enemmän, mutta keltakirjavassakin on oma jännyytensä: se näyttää aina vähän siltä, kuin siihen osuva valo olisi täplittäistä, puiden latvojen suodattamaa. En ole huomannut, että se olisi sen krantumpi kasvatti kuin perusvihreäkään.

Minulla ei ole tähän mennessä oikeastaan ollut muita ongelmia kehtolehden kanssa kuin lehtien juurruttaminen. Ulkona yllättävän suuri osa lähtee ihan hyvin siten, että lehden tökkää vain maahan ja sitä kastelee, mutta sisällä tämä ei jostain syystä oikein onnistunutkaan. Kokeilin turpeeseen tökkäämistä ja muovipussilla huputtamista, vermikuliittia, minikasvihuoneita ja viimeisimmillään terraarion pohjalle istuttamista, mutta lehtien juurtumisessa kesti ikuisuus ja selviytymisprosentti oli surkea! Ehkä vain yksi viidestä lehdestä juurtui ja silloinkin ne olivat heiveröisiä. Sitten laiskuuksissani vain heitin muutamia harventamiani lehtiä matalaan vesikulhoon ja kappas, niistä kaikki kasvattivat juuret noin viikossa. Että se siitä.

Jotenkin odotin, että kehtolehden talvettaminen olisi vaikeaa ja että kehtolehti olisi parhaimmillaankin vain kesäkukkaan verrattava lyhyt ilo, mutta tähän mennessä nämä ovat olleet turhia huolia. Aloitin kehtolehtien kasvattamisen koillisikkunalla, mutta siellä ne lamosivat aivan kohtuuttomasti valon suuntaan, joten siirsin ne hyvin valoisalle lounaisikkunalle ja huomasin, että ne viihtyvät siellä paljon paremmin. En itse asiassa ole huomannut, että ne paahteisimmallakaan lounaisikkunalla, jolla mehikasvini ovat, olisivat yhtään kärsineet liiasta auringosta, ainakaan talvella ja keväällä. Minun kokemukseni onkin, että kehtolehdet viihtyvät kesän ehkä parhaiten varjoisemmassa, mutta talvella niille on paras Suomen oloissa antaa niin paljon auringonvaloa kuin tulee. Muuten ne talvella saattavat honteloitua ja harventua aika rutkasti.

Ulkona talvehtinut keltakirjava kehtolehti alkukeväästä.

Mutta, no, vaikka kehtolehti on kiva huonekasvi, niin pidän siitä kyllä enemmän puutarhan puolella. Se on minusta viehättävä maanpeittokasvi, kivempi kuin lähisukulaisensa tellima ja tiarella. Tähän mennessä se on myös ollut melko kestävä – olen kakkos- ja kolmosvyöhykkeen rajalla, yleensä lukeutuen kolmosvyöhykkeeseen, ja tämä piha on kuivuudessaan vähän haasteellinen kosteassa viihtyville kasveille, mutta silti valtaosa kehtolehdistä selviytyi erityisen viheliäisen edellistalven yli. Jopa myöhään syksyllä maahan tökätyt lehtipistokkaat nousivat keväällä. Vain yksi erityisen haastavassa paikassa ollut yksilö menehtyi.

Tällä hetkellä minulla ei ole kehtolehtiä sisällä. Haluaisin kyllä pitää niitä huonekasveinakin, mutta tila ei taida tänä syksynä riittää niiden talvetukseen. Tänä keväänä ulos istuttamani yksilöt taitavat pysyä ulkona, kun ne selkeästi viihtyvät siellä. Toivon, että ensi vuonna sekä keltakirjavat että perusvihreät yksilöt olisivat tarpeeksi kookkaita kukkiakseen – ehkä nämä kaksi selkeästi eri kantaa olevat kasvit pystyisivät hedelmöittämään toistensa ja tuottamaan siemeniä? Ainakin jos pölytykseen tarjoaa apua.

Lähteet hoito-ohjeille:

http://indoorlowlightgardening.blogspot.fi/2009/09/plant-profile-piggyback-plant.html

http://garden.lovetoknow.com/piggyback-plant-care

http://depts.washington.edu/propplnt/Plants/Tolmiea%20menziesii.htm

http://www.guide-to-houseplants.com/piggyback-plant.html

https://books.google.fi/books?id=a7-f66fRfzQC&pg=PA210&lpg=PA210&dq=tolmiea+menziesii+skin+irritation&source=bl&ots=F0n6wfbIRD&sig=NwvdCBPcd31ffJmTUx_KyMMagsQ&hl=fi&sa=X&redir_esc=y#v=onepage&q&f=false

http://www.ext.nodak.edu/extnews/hortiscope/houseplnts/pggybck.htm