Pakkoadoptio

Olen (ilmeisesti) sellainen henkilö josta ei helposti arvaisi että harrastan huonekasveja ja puutarhanhoitoa. Kukkakaupoissa joissa en ole aiemmin käynyt minua usein katsotaan kuin avaruusoliota ja jos vaikka mainitsen kasvilamput sellaisen ihmisen kuullen joka ei vielä tiedä harrastuksestani, voin olla melko varma että saan huolestuneita katseita.

Tämän takia on usein kiusallista kertoa muille ihmisille huonekasviharrastuksesta (mutta kerron kuitenkin koska se vie keskustelua pois asioista jotka ovat vielä kiusallisempia). Sen lisäksi että reaktiona voi olla juurikin se vain suurimmaksi osaksi leikillään heitetty "Ai hamppua vai? Höö höö", sieltä voi tulla myös jotain tällaista:

"Hei, minulle ei ole täällä tilaa mutta huolehdit minusta silti vaikka väkisin koska olen lahja."

Sain tämän upean, kuulemma hyvin vanhaa kantaa olevan rohtoaaloen eilen naapuriltani joka tuli toivottamaan hyvää itsenäisyyspäivää. Vanhemman ikäpolven ihmisistä on tähänastisen kokemukseni perusteella ihanaa kun nuoret harrastavat jotain mitä hekin harrastavat. Kun esimerkiksi tutkailin syksyllä ostamiani sipuleita rautatieasemalla junaa odottaessa, lähellä istunut iäkkäämpi matkaaja tuli välittömästi kehumaan minua siitä että harrastan kukkia enkä noita pahuksen koneita joita kaikki nykyään räpläävät koko ajan. Tämän jälkeen puhuimme pitkän tovin erilaisista tulppaaneista ja minä yritin hienovaraisesti vakuuttaa keskustelukumppaniani siitä etteivät älypuhelimet ja tietokoneet ole saatanasta.

Mitä vikaa siinä sitten on että joku tulee juttelemaan kukista tai tarjoaa ilmaisiksi kasveja? Ei mitään, tietysti. Paitsi se, etten ikinä, ikinä, ikinä tiedä miten olla kun joku tarjoaa minulle vastikkeettomasti jotain arvokasta, oli se sitten kehuja tai kasveja. Vielä kiusallisempaa on kun pitää kieltäytyä ottamasta vastaan jotakin – tällä kertaa en onnistunut siinä vaikka täällä on ihan aikuisten oikeasti liian vähän valotilaa mutta seuraavalla kerralla onkin sitten ihan pakko jos joku keksii tarjota minulle jotain ennen kuin talvi kerkeää harventamaan laumaa. 

Tai sitten hyväksyn että kyseesä on rangaistus siitä että olen itse väkisin tyrkyttänyt kamaa muille ja teen versioni vyön löysentämisestä ja lautasen ojentamisesta: hankin lisää kasvilamppuja, maksan etukäteen korvauksen niiden kuluttamasta sähköstä ja heitän jotain pois jotta saan jollain hyllylleni lisää tilaa.