maanantai 27. maaliskuuta 2017

Valoa kohti

Siinä on ensimmäinen lehtensä avannut onnenkäenkaali, Oxalis tetraphylla. Kovasti tahtoo lamota ikkunan suuntaan ilman kasvilampun loimotusta, joten laitoin sipulit ehkä liian aikaisin multiin.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Savua, peilejä ja ilmastointiteippiä

Nopeesti nää paskiaiset kasvaa. Jotkut vähän nopeammin kuin toiset. Olen vähän yrittänyt tehdä niin, että tärkeimmät kasvit ja eniten varjosta kärsivät olisivat lähimpänä ikkunaa, mutta aika sekasin nämä kyllä ovat.


Tässä on myös sellainen jännä juttu, että pimein paikka on oikeastaan jossain viimeisen ja ensimmäisen rivin välissä, sillä takariviä on turvaamassa peili. Heijastaa se ihan kohtuullisesti auringonvaloa ja kirkkaimmillaan taimet kurkottelevat sitä, eivätkä ikkunaa kohi.


Peili oli ensin tuettuna vain kivillä ja muilla roinalla, mutta se uhkasi jatkuvasti kaatua kasvien päälle. Ei siinä auttanut sitten kuin ihan kiinnittää se ...

... kyllä, ilmastointiteipillä.

Uusimmista ulkomailta tulleista siemenistä on muuten muitakin itäjiä kuin hätähousut Mimosa scabrellat, muun muassa Kennedia microphyllat. Jotain korallipapuja ne on suomeksi, mutta lajilla ei ole omaa kokonimeä. Kennedioiden idätyksestä löysin sellaista tietoa, että idätystä helpottaisivat savu ja kuumassa vedessä liotus. Siementen savustamista en edes harkinnut ja kuumaa vettäkin hieman epäröin, sillä ainakin Abrus precatoriuksen (R.I.P) siemenillä pelkkä hiominen auttoi huomattavasti paremmin, kuin laajalti suositeltu kuumalla vedellä käsittely. Päätin siis jakaa satsin kahdessa erässä: toiset käsittelin n. kuusikymmenasteisella vedellä ja toiset hioin.

Tulos on:


hiotut (vasemmalla) itivät nopeammin kuin kuumalla vedellä käsitellyt (oikealla) ja mätiä sekä turpoamattomia siemeniä on huomattavasti vähemmän. Ehkä kuumakäsittelyni oli kehnoa, tiedä häntä, mutta ainakin minusta vaikuttaisi siltä, että hiominen on vähemmän riskaapelia hommaa.

Lopuksi: Billbergia brasiliensiksien kanssa on joutunut tekemään pientä säätämistä. Niiden lehdet alkoivat olemaan huolestuttavan keltaisia ja kasvu tuntui olevan hidastumaan päin. Lueskelin hieman lisää papinkaurojen siementaimien jatkohoidosta ja päädyin siihen lopputulokseen, että joko valoa on liian paljon tai sitten lannoittaminen olisi pitänyt jo aloittaa. Ainakin löysin sellaisen suosituksen siemenestä kasvattavalta harrastajalta, että siementaimien lehtilannoitus miedolla lannoitteella kannattaisi alottaa jo kun lehtiä on 2-3 kappaletta. Siirsin siis pikkukaurat hitusen vähemmän paahteiselle ikkunalle ja ruiskautin niille miedonpuoleisesti orkidealannoitteella maustettua vettä.

Mikä ikinä se nyt sitten olikaan, mikä niitä vaivasi, niin ei ilmeisesti vaivaa enää. Ovat nyt nimittäin vihreämpiä ja kasvavat huomattavasti nopeammin.


keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Malja täynnä



Toisen talvensa klaaranneen maljaköynnöksen polttava kastelutarve alkoi olemaan jokapäiväistä, mikä vähän niin kuin vihjasi sellaista, että ruukussa on turhan ahdasta. Mutta tässäpä polttava kysymys: miten tuollaiseen kattilatelinehärveliin seppeleelle kierretyn köynnöksen ruukuttaa uudestaan?

Hmm.

Vastaus on, että varovaisesti ja hyvin sottaisesti. Saadakseni juuripaakun ulos muoviruukusta, minun piti leikata ruukku saksilla, koska se perkele oli jotain pehmeää muovia, joka vain meni kurttuun tai venyi kun sitä yritti työntää tai vetää. Pohjalle kertyneen tiiviin juurimassan avasin kovakouraisesti, mistä kasaantui multa- ja juurenpätkävuori lattialle, mutta sitä varten on rikkalapio ja harja. Kun olin saanut köynnöksen uuteen ruukkuun lannoitekäpyjen kera, rämpsäisin köynnösseppeleen kattilatelineen ympärille kuin kuminauhan, kiinnitin ketjut taas niiden koukkuun ja ei kun hökötin takaisin ikkunalle entistä painavempana. Seuraavan ruukunvaihdon yhteydessä tai ehkä jo syksyllä kyllä pitää kiinnittää kattoon jo jokin jykevä koukku, eikä roikottaa tätä verhotangossa. Kesällä tämä menee roikkumaan taas pihakeinuun.

Kissukselle vaihdoin vain puolen.

Pointsit sille, joka huomasi, että julkaisun eka kuva on itse asiassa muutamien viikkojen takaa, jolloin oli vielä lunta.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Pteris dentata

Teki mieli pitkästä aikaa kirjoittaa jotain jostakin saniaisesta, mutta kaikki ovat joko kovin uusia tai sitten niillä on meneillään jokin *juttu*, jonka haluan menevän ohi ennen kuin ryhdyn esittelemään niitä? Ei siinä auta kai muu kuin jatkaa fiilistelyä Pteris dentatan kanssa.

No ollaanpas sitä nyt parrasvaloissa.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Lohtukasveja

Yritän olla nyt hankkimatta yhtään pistokkaita tai kokonaisia kasveja kun nuo siemenet ovat täällä viemässä tilaa ja aiheuttamassa päänvaivaa. Tässä on kuitenkin tullut muutama harvinainen tilaisuus, jota en ole voinut sivuuttaa. En ole itseeni sinällänsä kylläkään pettynyt, koska kaikki nämä kasvit ovat ovat olleet pitkään toivottuja. Ensinnäkin, hankin viime aikoina kauppoihin saapuneista saniaissekoituksista itselleni uuden Pteris dentatan menetetyn tilalle.

Oon kaivannu sua!

Pteris dentata (mahdolliselta lajikkeeltaan 'Stramina') on ehkä lempparini tähän mennessä omistamistani saniaislajeista. Sen pysty- ja tiiviskasvuisuus on jotenkin virkistävää moniin lamoileviin ja muuten leveileviin saniaisiin ...

*huokaus* Tämä on mysteerisaniais Y:tä.

... Ja se on ollut niin leppoisa hoidettava. P. dentata on ollut minulla hurjan nopeakasvuinen, kuivuudesta lehtiä roikottamalla selkeästi tiedottava ja nopeasti laiminlyönneistä toipuva saniainen. Hyvä ystävä. Ei kuitenkaan niin hyvä, että se antaisi anteeksi sen, että sen ensin antaa kuivua lähes kokonaan ja sitten epähuomiossa jättää sen tulvivalle aluslautaselle useaksi päiväksi. Harva kasvi antaa tuollaiset asiat anteeksi.

Toinen hankkimani kasvi kuulunee piilokukkiin (Cryptanthus), vaikka sen nimen suhten oli myyjän kanssa epäselvyyttä. Piilokukat ovat lukemani mukaan pääsääntöisesti pienehköjä ja melkko helppohoitoisia ananaskasveja. Minua erityisesti viehättävät vihreät ja ruskeat, joita tietenkin myydään näköjämmä vielä harvemmin kuin muita piilokukkia, eivätkä räikeät punaiset kiinnosta minua oikeastaan ollenkaan, joten toivon, ettei tämäkään ihan hirveästi lähtisi punastelemaan.

Tervetuloa, pikkukaveri.

Viimeisenä ... Taas uusi kämmekkä. Toisin kuin Turun kasvitieteellisestä sokkona ostamani lajit, tämä on ollut toivellistallani jo pitkään. Se on vihreälehtinen ludisia!

Uffff, noi suonikuviot!

Jos tämä olisi se yleisempi myynnissä oleva ludisian (Ludisia discolor) muoto tummanpuhuvan liituraitalehden sijaan, minulla olisi ollut orkideoja jo kauan ennen kuin kokeilumielessä hankin Dendrochilum javieriensen orkideanäyttelystä. Raikkaamman vihreälehtisiä muotoja, joita käsittääkseni on muitakin kuin tämä, on häkellyttävän harvoin saatavilla. Mikä sääli.

tiistai 14. maaliskuuta 2017

Keltaisen mimosan metsästys

Kas. Kylvöstä siementen heräämiseen ei sitten tällä Mimosa scabrellalla kestänyt kauaa. Nyt minulla sitten on itäneenä kahta erilajista keltakukkaista "tuntokasvia", olettaen että M. scabrella myös oikeasti sulkee koskettaessa lehtensä. Saa nähdä.

Mimosa scabrella. Siemeniä on hiottu ennen pussikylvöä.

Neptunia dimorphantha, jonka siemenet saivat ihan saman käsittelyn.

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Rauhallista. Liian rauhallista.

Kasvit kasvavat kohisten, mutta ongelmia ei ole ollut, ja sekös saa aivoni kutisemaan. Tai siis, onhan täällä tila pikkasen vähissä ...


... Muttei liian vähissä? Olen tässä mielessäni mittailemalla tullut siihen tulokseen, että kaikki mitä halusinkin kylvää sisällä saattavat mahtua tänne ilman ihmeempää MacGyverointia. Outoa. En ole tottunut tähän.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Häkinheilahdus

En näköjään ollut tarkistanut viherpantteriköynnöstä (Pellionia repens) tarpeeksi tarkasti tuholaisten varalta, sillä löysin siitä pari päivää sitten villakilpikirvoja. Ei kun vahingoittuneet osat roskiin, näkyvien öllöjen murskaus pinseteillä, torjuntatikkujen laitto multiin ja karanteeniin pisto. Sukkahousun idea on pitää harsosääsket poissa kasvista, kunnes kirvoja ei enää tule uusia. Eihän se ole hyvä, jos jokin pieni ilmakyytiläinen pääsee aloittamaan uuden sukupolven toisen kasvin huomassa.


sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Nimistöhuutelukunnasta päivää: Komeapiikkiputki 'Donard'

Olenko paha ihminen, jos ainoa syy, jonka takia en piikkiputkien ystävänäkään pidä tästä Viherpeukaloilla myynnissä olevasta piikkiputkesta, on sen nimi? Aina kun näen sen, jokin mieleni sopukka sanoo: "Donard Dlumpf".

Oletettu copyright: Viherpeukalot

perjantai 3. maaliskuuta 2017

Pienin mahdollinen elonmerkki


Hei piikkikruunu, siitä ruukun- ja mullanvaihdosta on yli viikko. Ootko ok?

*hyvin vaivalloinen peukunnosto*