sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Roskakasan aarteet

Talvella ja kevättalvella tehdyt kylvöt näyttävät vihdoin elonmerkkejä. Tai ainakin osa niistä. Punakonnanmarjapurkeista yhdessäkään ei vielä ole mitään itäneen näköistä, kun taas soikeassa jätskilaatikossa olevat ketomarunat ovat saattaneet itää jopa vähän liian innokkaasti ...


Nämä varjoisammassa paikassa olevat kylvöt ovat vähän jäljessä.

Niin säästeliästä kuin maitotölkkeihin kylväminen onkin (ehkä?), tuskin teen sitä toiste. Ne muuttuvat hiljalleen läpeensä kostuessaan sen verta löysiksi, että niitä on ärsyttävä käsitellä, plus että niistä on kivasti kulunut tussilla kirjoitetut tekstit näkymättömiin. Nyt joudun arvailemaan muutaman laatikon kohdalla, että mitäpä niissä nyt sitten onkaan.

torstai 18. toukokuuta 2017

Moottorin nykimistä

Minulla näyttää taas olevan sellainen vaihe meneillään, että joinain päivinä saan häthätään hampaat pestyä ja vaatteet laitettua päälle ja joinain päivinä menen hakemaan postit ja päädyn samaan hengenvetoon raivaamaan ruusujen juurivesat pois kukkapenkin laajennoksen tieltä sekä rakentamaan juuri laajennettuun penkkiin köynnöstuen mututuntumalta ilman minkäänlaista suunnitelmaa. Kunnon valmistelua vaativa sisältö tähän blogiin voi siis ilmestyä huomenna tai sitten se voi ihan yhtä hyvin ilmestyä viiden viikon päästä.

Liioittelin vain käyttäessäni ilmaisua "samaan hengenvetoon".

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kaisaniemen kasvitieteellisessä 28.4.

Hiljattain kävi niin huonosti, että kusaisin koneeni ja siitä aiheutui kaikennäköistä tiedostojen siirtoa, uuteen koneeseen totuttelua ja muuta ikävää. Tämän kasvitieteellisreissun kuvat jäivät siksi pitkäksi aikaa jonoon, joten sitä kompensoidakseni hyppään hätäilijöitä silmälläpitäen suoraan siihen, mikä lienee tässä päivityksessä korein yksittäinen nähtävyys: lummehuoneessa kukkivan jadeliaanin (Strongylodon macrobotrys) kukinta.



Nätti, eikö joo? Kuvat eivät oikein tahdo tehdä kunniaa tuon kukinnon värille. Livenä ne tuntuivat suorastaan hehkuvan syvän turkooseina. Kukinnot olivat myös todella suuria, sanoisin että parhaimmillaan kahden jonossa olevan pienehkön marsun pituisia ja paksuisia sinivihreistä kissankynsistä koostuvia pulloharjoja. Jotka siis riippuivat ylösalaisin.

Nyt, jos tulit katsomaan isoja koreita kukintoja, voit lähteä. Muita kukkia tässä päivityksessä on vain parisen kappaletta.

Kuvia rakennuksen ulkopuolelta vain yksi.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Sipuleista puheenollen

Olen jonkin aikaa kytännyt Ebaytä sillä ajatuksella, että tilaisin sieltä ensin jonkin melko halvan ja riskittömän kasvin, sitten jonkin itseäni vähääkään kutkuttavan Saintpaulian taimen, kun siellä niitä tuntuu olevan aika iso valikoima aina myynnissä. Olen nimittäin päättänyt yrittää vähän päästä gesnerioiden pään sisälle, vaikka niistä en ihan hirveästi perustakaan. Tämän innoittamana tein kaksi hankintaa:



Ylläolevat sipulit ovat eräänlaisia kaarililjoja: Cyrtanthus mackenii 'Cream White'. Olen halunnut jotain vaaleakukkaista ympärivuotisesti vihreää kaarililjaa, joten olen jonkin aikaa parisen kertaa kuussa tarkistanut, onko niitä Ebayssä siedettävään hintaan. Sipulit tulivat melko nopeasti, eikä minulla ole erityistä valitettavaa niistä tai toimitustavasta. Toivottavasti ne kasvavat hyvin.

Alempana oleva nukkapuska taas on neilikkakuparilehti, Alsobia dianthiflora. Se on minusta ulkonäöllisesti yksi kivoimpia karvalehtisiä gesnerioita sen pienten ja viehättävän heleänvihreiden ja suonikuvioisten lehtien ja rönsyävän kasvutavan ansiosta. Siitä en maksanut muuta kuin toimituskulut, sillä se tuli vaihdossa toiselta harrastajalta.

Mitä taas siihen Saintpaulia-hommaan tulee, niin olen vähän sormi suussa lajikkeen suhteen. Jotta innostuisin sen verta minulle aina niin epäinspaavien Saintpaulioiden hoidosta, että saisin itseni sitoutumaan siihen vapaa-ajallani, lajikkeen tulisi miellyttää minua. Olisi myös ehkä kiva, jos se olisi myös äitini makuun, sillä ajattelin tyrkätä kasvin hänen hoteisiinsa, kun olen mielestäni onnistunut sen kasvatuksessa – kukintoon asti pääseminen on varmaankin ihan ok virstanpylväs.

Minun makuuni ollakseen Saintpauliassa pitäisi olla melko pienet ja mieluusti keskivihreät tai vaaleammat lehdet ja kasvin kasvutapa pitäisi olla joko rönsyävä tai erittäin tiivis ruusuke. Vähiten rumia santtujen kukkia ovat minusta väriltään haaleat ja muodoltaan kellomaiset tai kerrotut. Äidilleni taas lienee tärkeintä se, että kukinnot ovat runsaita eivätkä väriltään vihreitä tai murrettuja tummansinisiä, tummanpunaisia, tai mitään siltä väliltä. Eivätkä epäsäännöllisen läikikkäitä. Mitä nyt olen nimellisiä lajikkeita pistänyt muistiin, niin aika jees olisivat minusta mm. 'Bridal Lady', 'Chantaspring', 'Persian Lace', 'Broadway Star' ja 'Pink Mint'. Pink Mintiä ja Chantaspringiä olen nähnyt Huuto.netissäkin myynnissä, joten jos en löydä ennen pitkää mitään "jännää" halvalla Ebaystä, saatan hankkia jotain noista ihan kotimaan puolelta.

Lopuksi: tämä nyt ei mitenkään liity äskeiseen, mutta minulla on kolmas hankinta. Arvaa kuka tuli takaisin?

Titanopsis calcarea <3

Tätä löytyy ilmeisesti nimettömänä ihmeenä kahden ja kolmen euron mehikasvisekoituksista kun tähdet ja planeetat ovat sopivasti linjassa tai jotain.

Sipuleita itkettää

Ei ole kauheasti inspannut tämä kevätsää. Tuulta, räntää, lunta, rakeita. Niin, niin paljon rakeita.

Turhaan mulkoilet, kissa. En minä tätä tehnyt.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Puutarhatarkastajan kierros

On ollut sen verta kalseaa ja tuulista, ettei kenenkään ole tehnyt mieli olla ulkohommissa. Ei edes uskollisesti lähes kaksi vuosikymmentä palvelleen puutarhatarkastajan. Tänään oli vihdoin sen verta lämmintä, että käytiin tavallisella valvotulla tarkastuskierroksella. Tarkastettua tulivat muun muassa ...

Säkit.

Letku.

Ämpärit.

Kukkalaatikot ...


Seinustan rikkaruohot. (Tulppaanit olivat vain tiellä.)

Ja lopuksi: etäällä käppäilevä naapuri.

Tämä tarkastus piti tehdä hyvin huolellisesti.

tiistai 18. huhtikuuta 2017

Siniritariyökkönen Suomen kansallisperhoseksi!

Unohda jo kuntavaalit: tämä on vuoden tärkein äänestys. Neljäs toukokuuta päättyvässä äänestyksessä valitaan Suomelle satavuotis– …vuotensa… kunniaksi oma kansallisperhonen! Ja kyllä minusta sinun kannattaisi äänestää juuri siniritariyökköstä. Se edustaa minusta Suomea erinomaisesti niin hyvässä kuin pahassa. Annas kun kerron miksi!


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Syntymiä ja elpymisiä

Tuosta saniaisten elvyttämisestä tuli muuten mieleen, että ei saniaista välttämättä kannata heittää pois vaikka se olisi mennyttä kamaa. Otetaanpa esimerkiksi vaikka "antennisaniainen" (Doryopteris sp.).


Tämä saniainen oli kuollut. Hyvin, hyvin kuollut. Siinä ei ollut jäljellä mitään elvytettävää. Mutta, näetkö tuon vihertävän jutun tuossa kasvualustan pinnalla? Se ei ole levää.


Tältä sama ruukku näyttää usean kuukauden muovihupun alla oleilun ja sillointällöisen sumuttelun jälkeen. Ei ole harmainta havaintoa, ovatko näistä jotkin antennisaniaisen alkuja, mutta jotain saniaisia siinä on alkanut kasvamaan alkeisvarsikoista. Antennisaniaisen lisäksi itiöitä tuottivat ainakin mahoniasaniainen Cyrtomium falcatum ja adiantumi Adiantum hispidulum.

A. hispidulumista puheenollen ...


Se on nähnyt parempia päiviä, mutta se on yhä elossa. Sille kävi oikeastaan juuri niin kuin arvelinkin, että sille kävisi: kun toin sen kesäulkoilusta sisälle, se otti siirrosta ruhtinaallisesti nokkiinsa. Marraskuinen masennuksen aallonpohja ja siitä seurannut kasvien laiminlyönti ei yhtään edesauttanut sopeutumista. Onneksi se on nyt kevätauringon vaikutuksesta on alkanut huomattavasti piristymään.


Toinen talvileponsa näkyvästi lopettanut saniainen on hirvensarvi. Se on ollut yllättävän siivosti: pahimpaan aikaan se kuihdutti pari lehteä, mutta muuten se ei ole kauheasti häiriintynyt kuivista kausista. Nyt se sitten pykää sekä "sarvea" että "kilpeä" samanaikaisesti.

Mitäs muuta ... No, vähän kaikesta mahdollisesta osumaa ottanut keltainen piikkikruunu (Euphorbia milii) jatkaa tervehtymistään. Se ei tosin edelleenkään ole kovin vankasti juurtunut, joten se pysyy kunnolla pystyssä vain kiveen nojaten.


Toinen kovaonninen tyräkki on myös hyvässä kasvussa The Härmäpocalypsen jäljiltä. Mehipolvi Arskan (Euphorbia tithymaloides) tuoreet lehdet ja varret ovat härmättömiä eikä mitään tautisuuteen viittaavia epämuodostumisia ole tapahtunut. Aikaisempien vuosien virheistä oppineena en tänä vuonna vie Arskaa ulos, koska se valonlähde, jonka mukaan se on nimetty, ei näyttäisi sopivan sen kirjaville lehdille varjoisimmassakaan pihan kolkassa.

Joko tänä vuonna kasvaisit kunnon puskaksi, Arska-rukka?